Syitä, miksi päivä on aivan kamala:

1. Aamulla, bilsan tunnilla törmäämme Hanzkun kanssa takahuoneessa (tutkittiin mikroskoopilla jotaa, ja jouduttiin tietenkin eristyksiin muista, ettei kuultu ohjeita) TAPETTUUN ja TÄYTETTYYN pöllöön. SIKAMAISTA!!!

2. Huomasin matikan tunnilla, että mulla EI OLLUT KÄNNYKKÄÄ enää taskussani. No, paniikkihan siitä syntyi, ja sitten ruokalassa mietittiin, että missähän se oikeen on. Tultiin siihen lopputulokseen, että joko mä oon kuuro, tai känny on pudonnu Hanzkun isän autoon, jolla me tultiin kouluun. Välkällä Hanzku sitten rupes tekstaan isälleen, ja avas kännynsä. Isältähän sinne oli viesti tullut, että olen unohtanut kännykän sinne autoon....

3. Kemian tunnilla tehtiin jotakin testi juttuja, jossa EI SAANUT HAISTAA sitä ainetta, jota me laitettiin veden sekaan. MINÄ EN HAISTANUT sitä, mutta silti tuli päänsärky, ja kamalan hauska (oi, sitä naurun määrää) olo.

4. Pissasin melkein housuuni matkalla, kun oli niin hauskaa. Hanzku siis soitti numerotiedusteluun, ja kysyi mun isän numeroa (kun enhän mä sitä ulkoa muista), koska mä halusin mennä niille. No, Hanzku sanoi näin:

"Päivää. Juhana *******.(isäni nimi on Juhani) Niin, kyllä Juhana *******. Eikun anteeksi Juhani *******!"

Ja niin me saimme sitten isäni numeron. ;)

5. Matkalla Hanzkulle törmättiin hulluun juoppoon, joka näytti siltä, että se käy päälle.

"Uskaltakaakin sanoa, ettei teillä ole kännykkää. Onko teillä kännykkää?", se sopersi ja tuli uhkaavan lähelle.

Mä vaan sopersin, että ei oo, ja sit se mumis jotain ja melkein hipas mua kun se lähti löntystää meidän taakse.

Onko teilläkin niin sanottuja "huonoja päiviä, jolloin kaikki mikä voi vaan mennä pieleen, menee pieleen"?