Olo on juuri nyt.. Hyvä. Kerrankin mikään ei paina mieltä, ja olo on kevyt, hyvä. Niin... Miksiköhän silti kuuntelen surullista musiikkia? Kai siinä on enemmän sitä jotakin, johon voi upota, jotain josta pitää kiinni. Niin kuin ystävät, perhe, rakkaus.

Katselin sen silmiä,

pehmeät, kuin suklaanapit.

Kuivasin siihen kyyneleet,

kuiskutin sen korvaan,

miten kaipasinkaan.

Se katsoi minua,

niin kuin sinäkin,

kun annoit sen syliini ensi kerran.

Silmäsi kertoivat,

ettet haluaisi koskaan satuttaa mua,

että voisin kertoa sulle aivan kaiken.

Pelkkä nalle,

muisto susta,

mietin.

Mutta silti niin rakas,

täynnä salaisuuksia,

joita en voisi edes sulle kertoa.