Tuhannet kyyneleet

Olet aina liian nopea,

mulle et oo mitään velkaa,

miksi et jo hellitä?

Miks et anna mun lentää,

mennä omaan luokkaani.

Suudelmat ei saa tätä toimimaan,

tulen aina olemaan hitaampi,

miksi et tähtää korkeammalle?

Huijasit kerran,

jäin radalle makaamaan,

ja annoit luulla, että mä nopeempi oon.

Silloin mä rakastuin,

ja punastuin.

Olit unelmani, olit tukipilarini.

Sitten sä nousit, ja voitit mut,

mut mä olin jo kii, rakastin.

Rakkaus sokaisi ja sai

sydämen pamppaamaan.

Nyt jätät mut radalle,

yksin taas häviän

ja unelmani peilityyni pinta

hajoaa tuhansiksi yksinäisiksi

kyyneleiksi.