Välillä tuntuu, etten ansaitsisi sun kaltaista ystävää.

Olen vain pelkuri,

säälittävä pelkuri.

Niin, siksi mua ei olekkaan vielä haukuttu,

läski ja valehtelija,

ulkokuori pelkkää kulissia.

Sisällä velloo pelko,

syyllisyys siitä,

että joudut kärsimään.

En voi,

enkä uskalla

tehdä sille mitään.

Mutta mua oksettaa nähdä,

miten sä kärsit,

vain yhden ihmisen vuoksi.

Itse et sitä ilmeisesti edes huomaa,

katsot vain,

pudistat päätäsi ja naurat.

Se sattuu, syvälle sydämeen.

En tajua,

miten olet mulle näin läheinen.

Tuntuu kuin olisin menettänyt palan itsestäni.

Ja aina,

joka ainoa kulma, kuppila,

ne muistuttavat sinusta

sekä niistä muista,

joiden kanssa vietin niin onnellista hetkeä,

kaikesta huolimatta.

Toivon,

että tietäisit, miten paljon mä välitän,

etkä antaisi kenenkään tulla väliimme.

Mutta se on jo tapahtunut,

kuilu syvenee.

Kohta putoan sinne,

ja sinä jäät rannalle nauramaan.