Crizyä laiskottaa taas..

Ois varmaan miljoona asiaa, joita pitäis olla tekemässä just tällä hetkellä, eikä koneella istuminen kuulu niihin asioihin.

Mutta eihän se ole mun vika, että satuin unohtamaan reppuni alas, enkä voinut tehdä läksyjä vaan lähdin hakemaan reppuani. Ja kuinkas kävikään? Reppu jäi nurkkaan ja joku nimeltä mainitsematon henkilö juurrutti peppunsa penkkiin. Huoh.

Olen muuten huomannut kärsiväni vakavasta

SOHVAPERUNA

viruksesta.

Oireet;

1. Kun istun sohvalle, minä en halua nousta.

2. Käyn usein sohvalle peiton alle katsomaan telkkaa, kun pitäisi olla läksyjen kimpussa.

3. Olen vain kamala sohvaperuna.

Onnekseni, tämä virus alkaa mennä ohi, koska olen päättänyt panostaa opiskeluun. Enää en ole varma, mikä musta tulee isona, mutta sen aika näyttää. Ihmisten kanssa haluan kuitenkin olla, se on vissi ja varma..

Tai ehkä sittenkin...