"Mihin kengät riisuisin?
Minne kilven laskisin?
Missä en ois kukaan muu?"

"Missä vihdoin myöntäisin
liekin loppuun tuhlaisin?
Ja tahti marssin hidastuu "

"Ja kun sä tuut, mun luokse tuut
mä tunnen, loppuu sanat multa"

"...tarviin sua..."

 "Ei mikään, mitä aikaan saan
ehjäksi mua tee
Mut nää hetket kanssas jaan
ja se mulle riittänee "

Sanoja Juha Tapion: Kun sä tuut- biisistä. Ja jotenkin... Jotenkin vain omistin ne sulle. "Tarviin sua". Kaikki, mitä haluaisin sanoa. Mutta niin kuin tiedät, en osaa puhua. Mä kirjoitan. Ja toivottavasti se riittää.

Kävelin eilen illalla ulkona. Aurinko oli painumassa alas, kävelin kohti metsätietä ja talon kattojen päällä liehuivat tuulessa liput. Kuulokkeista soi Juha Tapion: Kanssasi kahleisiin. Kun luet sanat, toivottavasti näet niissä minut ja sinut. Sillä tämä on sinulle:

Tänä iltana aurinko painavana lähellä maata
Talon katolla viiri on vääntynyt kuumissaan
Minä yhtäkään hetkeä tuhlata en enää saata
Lipun valkoisen nostan, kun sota on valloillaan

kertosäe:
Armahda mua vielä kerran
Tän elinkautisen verran
Kanssasi kärsisin jos vielä tahdot niin

Armahda mua vielä kerran
Oppinut oon jo sen verran:
Et vapaus on päätyä kanssasi kahleisiin

Häntä välissä koipien päiviä noita mä mietin
Mitä vapaudeks luulin mä seurasin eksyksiin
Nyt kun syviä syksyjä luotasi poissa jo vietin

Olen väsynyt ikävään, pettynyt turhuuksiin

kertosäe (2x)

No? Tuliko mun jääräpäisyys mieleen?

Aivan kuin tää olis tehty musta. :) Eikö?

Juha Tapio-Kaksi puuta

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
Kun hetken päässä aamu odottaa
Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa
Oomme taas kuin kaksi lasta
Ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo

kertosäe:
Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi ylvästä ja nuorta
Varmoina on voimistaan
Taivaankantta kohti kasvaneet
Ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet
Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
Se ihme on kai vasta;
Oomme tänne selvinneet

Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo

kertosäe (2x)

Kiitos kun jaksat mua. Se merkitsee paljon.

Luv, Crizy