Suru. Raivo. Huuto.

VIHA.

Miten sellaisia ihmisiä voi edes olla olemassa?! Se saa varmaan jotain kiksejä siitä, että pilaa toisten elämää. Erikoisesti sen yhden ihmisen, jota rakastan.

Viha on suuri tunne. Saan huudon hiljennettyä vain vaivoin. Tekisi mieli kiljua, huutaa, paiskoa tavaroita. Kädet vapisee raivosta, silmät vettyy.

Sä et ymmärrä, miten suuri se tunne on. Ajattelet ehkä, että kyllä kaikki järjestyy. Mä en KOSKAAN LAKKAA VIHAAMASTA SITÄ IHMISTÄ. Sitä kaikkea, mitä se tekee sulle, murtaa hiljaa, etkä edes tajua. Ehket halua.

Kurkotin kohti taivasta,

se muuttui punaiseksi vihasta,

joka väijyi sisälläni.

Miksi?

Miksi...

Enkä saa koskaan vastausta.

Jos tässä maailmassa on enää yhtään oikeutta, se ihminen saa vielä ansionsa mukaan. Itkee polvillaan ja toivoo, että olisi parempi. Anoo anteeksiantoa, jota ei tule koskaan.