Oletteko koskaan miettineet kuolemaa?
Mä olen monesti. Eikä se mun mielestä ole mitenkään pelottava asia. Kun kuolee, niin kuolee.
Olisin tahtonut hyvästellä,
olla siellä.
Sanoja ei olisi tarvittu,
en olisi itkenyt,
kunhan olisin saanut olla siellä,
pitää sinun päätäsi sylissä,
ottaa käden käteeni,
silitellä hiuksia.
Olisin ottanut sen kaiken sinulta pois,
muttei maailma toimi niin.
Osa minusta kuoli sinun mukanasi,
oli paljon,
mitä olisin halunnut sanoa sinulle.
Nyt sinun on helppo hengittää,
askel on kevyt,
murheet eivät kanna,
eikä sydän murru enää koskaan.
Minä olen silti täällä,
sinä katselet minua,
suojelet siivilläsi.
Tai sitten se on harhaa,
johon haluan uskoa.
Minä odotan täällä tunnelissa
jossa valo kylmä hohtaa
jossa pimeän koirat ulvoen
tuon kirkkauden kuoron kohtaa
Kaikki kävi niin pian
kun aina luulin, että vähitellen lähden
Minä katuisin
vaan en tiedä kuinka
enkä edes minkä tähden
Valittaisinko puoliääneen
Johda kotiin matka keskenjääneen
Missä, miten päin täytyisi olla
huutaisinko, jos sä täällä sittenkin oot
kertosäe:
Viekää minut sinne missä hän on
virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne missä hän on
lautturi, kuule mitä mä toivon
Tämä valo käy silmiin tunnelissa
jossa yhä kuoro laulaa
Varhain opin, miten hauras onni onkaan
kuinka se ei kestä kauaa
Minä haluan tietää, miksi kauan sitten
sä et palannutkaan
Pian kadotin suunnan
helppo polku kaltevana vietti mutkaan
kertosäe
kertosäe2:
Viekää minut sinne missä hän on
tumman virran ääreen
Viekää minut vielä hänen luokseen
Maan ja vetten alla tyttö soutaa
ja kuolleilla kielillä laulaa
Maan ja vetten alla tyttö soutaa
se verkkainen ja tyyni virta on
kertosäe
kertosäe2
*hali*
Kommentit