Niin... Tää on taas niitä päiviä, kun kaikki menee ihan päin honkia.

Ei siinä mitään, että mun "takki" ja lapanen hävis, vaan kun... kun... Eräs henkilö tais suuttua muhun aika lailla. Ei se mua haittais, mutta kyseessä on kuitenkin yks mun parhaimmista ystävistä................ Anteeksi, mua rupes taas itkettään. Hohhoijaa..

Tahtoisin lentää sinne,

halata sua,

rutistaa,

ja pyytää anteeksi.

Mutta kun ei mulla ole siipiä,

vain haavoitettu sydän,

ja kuolemaa tekevä ilo.

"Kauniit sanat kierrettiin,

milloin löytiin kiveä vasten",

nämä sanat soitit mulle,

kiitos siitä.

Kiitos siitä, että opetit soittamaan koskettimia,

kiitos kärsivällisyydestä.

Anna anteeksi,

me vannottiin,

ettei kukaan tai mikään erota enää Meitä.

Pidetään siitä kiinni.