Sydän hakkaa kovempaa, eikä kieli tunnu enää toimivan. "Kakista ulos!" ajattelen, mutten saa sitä ulos.

Se on niin raastavaa tiedättekö? Viha, rakkaus, suru, kaipuu, kaikki yhdessä.

Mutta en mä voi koko ajan murehtia.

JA ONNEKS SONDE TULEE MEILLE YÖKS.

Katotaan leffaa, mässätään ja terapioidaan toisiamme.